Muistolauseet
- Muistolauseet 1
1.
Suurella rakkaudella
2.
Kaivaten sinua
3.
Rauhaisaa lepoa
4.
Kaikesta kiittäen
5.
Rakkaudella muistaen
6.
Kiitollisuudella ja kaipauksella
7.
Kiitos suuresta rakkaudestasi
- Muistolauseet 2
8.
Syvästi kaivaten
9.
Sanomattomasti kaivaten
10.
Lämpimästi muistaen
11.
Hyvälle naapurille
12.
Jälleennäkemisen toivossa
13.
Lepää rauhassa
14.
Iäisyysmatkaasi siunaten
- Muistolauseet 3
15.
Hyvää ystävää ikävöiden
16.
Rakastettu - kaivattu
17.
Jäähyväistervehdys
18.
Valoisaa muistoasi siunaten
19.
Ystävyydestäsi kiittäen
20.
Viimeinen tervehdys
Äidille, isälle, isovanhemmille
- Äidille, isälle, isovanhemmille 1
21.
Hän lähti, mutt´ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaiden.
22.
Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin muistathan lapsias´ päällä maan.
Teit eestämme, Isä, niin paljon työtä, siitä sinulle kiitos – ja hyvää yötä!
23.
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää, viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
24.
Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
25.
Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
26.
Joka yö kun Sinä nukut, me kiipeämme tähdille, puhallamme suukkoja Sinun poskellesi, ja lähetämme enkelin vierellesi, sillä olemme itse vielä niin kaukana.
27.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
- Äidille, isälle, isovanhemmille 2
28.
Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.
29.
Ota hellästi syliisi ja taivaaseen kanna, ruusuilla peittele ja levätä anna.
30.
Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min´ annoit meille. Annoit eestämme parhaintas, siunaamme, isä, sun muistoas.
31.
Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin , rakkaan ja syvän.
32.
Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin.sinisen kuka ja kultaisen kesän maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
33.
Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolesta rukoilleet ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin ne viimeisen, viimeisen kerran on käyneet ristihin.
34.
Emme sanoa voi – emme tahdokaan, hän kuoli – ei, hän lähti vaan
valoisin hymyin viittoen hän vaelsi toiselle rannalle jättäen meidät aavistamaan miten kauniit ovat rannat sen toisen maan.
- Äidille, isälle, isovanhemmille 3
35.
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa, monta ihmettä näytit sä meille jotka nyt meitä lohduttaa.
36.
Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
37.
Muun korvas aika, mikä vei, sydäntä äidin konsaan ei.
38.
Olit aina niin hyvä ja herttainen, oli sydämes´ jalo kuin kulta, palkitkoon Isämme taivainen, mitä saaneet oommekaan sulta.
39.
On Isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme olis´ tahtoneet, on meiltä paljon pois.
40.
Kera syksyn lehtien, lähdit, Isä kultainen.
Puolisolle
- Puolisolle 1
41.
Kiitos, rakas puolisoni vuosista ihanista iloista ja murheista jotka yhdessä jaoimme.
42.
Lepää rauhassa, puoliso hellä, suru raskas on sydämellä.
43.
Hän sinne eeltä lähti, mua siellä odottaa. On hellä johtotähti lähemmäs Jumalaa.
44.
Hän oli ainoa tähti, ainoa kauneus, riemu ja rikkaus elämäni taivahalla.
45.
Kiitos sulle rakkaimpani, olit kallein päällä maan, annoit voiman, uskalluksen,jota arkeen tarvitaan. Olet mennyt, olen yksin, perääsi näin huutaen
äänettömän huokauksen: Olet rakkain, tiedät sen.
46.
Kauniit olivat onnemme päivät, kauniit muistot jälkeen jäivät.
47.
Kiitos kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppuretken vaikka se olis kuvitelmaa. Kun taivaan tähdet tuikkii luokseni lentää saat jokaisen illan myötä unessa tavataan.
- Puolisolle 2
48.
Elon polkuja yksin kulkeissain, sua muistelen lämmöllä, rakastain.
49.
Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis, helmist` en yhdenkään kadota sallis.
50.
Kuinka lähekkäin kulkevat onni ja tuska. Niin kuin varjo seuraa valoa ne kulkevat yhdessä ja syntyvät toistensa sydämessä.
51.
Mut hamaan ajattomuuteen kuvas kauniin kalleudeksi vien. Kun heräämme eloon uuteen, sua varron varrella tien, ja varjonas silloin käyvä lien, valo, vierelläs ajattomuuteen.
52.
Me kuljimme yhteistä taivalta pienen kappaleen maista matkaa. Sä saavutit rauhan sataman, minä yksin saan tietäni jatkaa.
53.
Olit puoliso jalo ja parhain, minkä ihminen matkalleen saa. Kyynelhelmiksi vaihtui jo varhain mikä kalleinta ois´ omistaa.
- Puolisolle 3
54.
Minä rakkaani kohtasin elon tuulien tuiveroissa. Nyt yksin taas taivallan polkuain, on rakas viereltä poissa.
55.
Ei kotiimme keväiset kellot soita, on rakkaani pois, on raunioita.
56.
Näkemiin, me tapaamme kerran, käsi kädessä luona Taivaan Herran.
57.
Mieleni kaipaa ja tahdon rakastaa ajatuksin sua aina. Me vaikka erotaan, taas kohdataan, on elämämme laina.
58.
On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietääkin: hetkeksi ainoastaan!
59.
On ikävää, jota ei voi ilmaista, on kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää, ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.
60.
Oli toivomme tuonelan lehtoon saada matkata rinnakkain. Mutta hetkellä syksyn ehtoon jäin mä yksin matkallain.
Vanhukselle, sairaalle
- Vanhukselle, sairaalle 1
61.
Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.
62.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaihoni pohjaton.
63.
Elo mainen kun iltaan raukes oli tyyntä ja rauhaisaa niin. Joku portti vaan hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin.
64.
Kauan lähetessä kuolemaa ahdistus ja pelko katoaa. Kevyt kulkea on rajan yli, suojeleva putouksen syli. Hän ken taistelutta siihen jää, ehkä eniten hän ymmärtää.
65.
Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä kantoi kotiin väsyneen.
66.
Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain.
67.
Aurinko vaipuu mailleen, pois päivä katoaa, se ikuisuuden helmaan iäksi vajoaa.
- Vanhukselle, sairaalle 2
68.
Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.
69.
Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne, missä on rauha, missä ei tuskaa milloinkaan.
70.
Kumpusi äärellä kuiskaa nyt kuusi : Kuuletko, on elo alkava uusi!
71.
Jo lähestyy ilta varjoin pidentyvin, jää päivän kiireet, kaikki on hyvin.
Saa yö ja lepo ja rauha syvin.
72.
Ei kuolema ole arvoitus joka kerran ratkeaa. Se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyään nukahtaa.
73.
Jää kaunis maa, elo täällä jää, tien yllä tähtönen hohtaa. Ei kuolo olla voi matkanpää, sen portti ikuiseen johtaa.
74.
Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois kun jo uupunut on.
75.
Elonpäivä jo iltaan ehti, pois painui se verkalleen. Elon kirjan viimeinen lehti näin kääntyi hiljalleen.
- Vanhukselle, sairaalle 3
76.
Kotihin mielin, luokse Isän majan ja Isän sydämen, pois kuumeisesta hyörinästä ajan, lepohon tyynehen.
77.
Ikuinen lepo pilvessä, lapsuuden maassa niityllä poutapilvien alla, lähellä kotia. Täältä en enää lähde – ikinä !
78.
Kun noutaja niittää kypsää viljaa ja korjaa matkaajan väsyneen. Kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.
79.
Kun taival päättynyt on päällä maan, käyn luokse Jeesuksen riemuun ihanaan. Ei tuska yltää voi, kirkkaana laulu soi, käyn aina, Herrani, kohti sinua.
80.
Kun loppuvat voimani kerran, uni ylleni valahtaa. Se luona elämän Herran iankaikkisen hengen saa.
81.
Kun vanhuus saapui ja voimat uupui ja kaipuu kaikesta hälveni. Sen näki korkein ja käteen tarttui vei kotiin matkasta väsyneen.
Lapselle, nuorelle
- Lapselle, nuorelle 1
82.
Katkesi pienen linnun lento, sävel jää, ja se heläjää.
83.
Perhoseni, hetki lennä, tuulten halki koita mennä. Vaikka etsit tunnelmoita, etsiä tok´ aina koita valon puolta. Pidä huolta ystäväni ettei eksy silmistäsi
valon luoma kukkanen, ole päiväperhonen!
84.
Kehtolaulun taivaallinen lintu laskeutui päälle lapsen pään. Kantoi kimmeltävään unen maahan lumisulkaisilla siivillään.
85.
Jeesus, anna enkeleitä sinne, missä itketään, sinne, missä tukahdutaan kaipaukseen ja ikävään. Jeesus, anna enkeleitä kun mieli on avuton kun on tullut suuri huoli joka liian raskas on.
86.
Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.
87.
Ei ollut lapsonen tänne luotu, maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, siksi lähti kotiin taivaisiin.
88.
Kevyt, autuas, pieni aivan, enkeli viaton, joka jälkeen leikkinsä vaivan nukahtanut on.
- Lapselle, nuorelle 2
89.
Hyvä Paimen rakastaa pientä, pientä karitsaa. Kantaa kunnes laskee sen helmaan Isän taivaisen
90.
Nuku, nuku nurmen alla, alla kukkakunnahan, helppo siell´ on lapsen maata, helppo rinnan puhtahan. Päivin siintää taivaan kalvo, kukat maasta kasvattaa, öisin ylläs tähdet valvoo, tuttavasti tuikuttaa.
91.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy,vaan ihana enkeli vierellä käy.
92.
Niin lähdit, enkeli kultainen luo taivaan omien enkelten.
93.
Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden, kiitos vuosista jälkeen sen. Sua kaipaan aina, veli kultainen.
94.
Nuku tuoksuun kukkien,nuku lauluun lintujen. Nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.
95.
Eilenhän vasta katselin lasta, haurasta, kasvavaa, näin siivet hennot, näin ensilennot, odotti kaunis maa. Perhonen pieni, valaisit tieni, aina jäät sydämeen.
Päivämme kiitää, aika pois liitää, kohtaamme uudelleen.
- Lapselle, nuorelle 3
96.
Syliin pieni suljettakoon, liehutelkoon häntä hiljaa, unen maahan uinumaan, unettaren syliin suureen. Rakkaallemme linnun siivet lentämähän, liitämähän, tähtiä tavoittamahan.
97.
Sä olit äidin armas, ja isän kukkanen, sä oli Herran lahja, täällä vain hetkisen.
98.
Äiti, minun täytyy jatkaa , joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla - siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.
99.
Unten siipisiskon tie iltaruskon maille vie. Sylissään hän pienen kantaa, kaiken kauniin nähdä antaa; pilvilinnat, kukkamaat, leikkilehdot riemukkaat.
Kotiin, milloin aamu saa, sisko sinut kuljettaa.
100.
Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
101.
Tuonen lehto, öinen lehto, siell´ on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan.
Siell´ on lapsen lysti olla, tuonen herran vainioilla kaitsea tuonelan karjaa.
Odottamaton kuolema
- Odottamaton kuolema 1
102.
Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
103.
Herra on antanut meille elämän, hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
104.
Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva, kuin liekki.
105.
Ei tunne tietänsä ihminen, elo on kuin haihtuva hetkinen.
106.
Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain? Ain sydämessäin sinusta säilyy muisto parhain.
107.
Ei elämän arvo riipu sen pituudesta eikä ihmisen merkitystä mitata hänen saavutustensa määrällä. Lyhytkin elämä on kokonainen. Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.
108.
Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.
- Odottamaton kuolema 2
109.
Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.
110.
Miks´ nyt? Miks´ ei myöhempään? Sen Luoja tietää yksinään.
111.
On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
112.
Me emme itke niitä päivä, jotka ovat myötäsi menneet. Vaan olemme onnellisia että ne päivät ovat olleet.
113.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.
114.
Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.
115.
Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
- Odottamaton kuolema 3
116.
Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele – miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
117.
Luonto on antanut meille lyhyen elämän, mutta hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.
118.
On lähdön hetki saapuva, sen kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa on Herran.
119.
Radat piirteli rohkeampi kuin käteni vaivainen, joku kaikkia korkeampi, maailmoja valtavampi, joka käskee ja tottelen
120.
Usein elon vainioilla iltakello lyö, usein lyö se silloinkin kun kesken jää työ.
121.
Nopea on lento pääskysen, nopeampi lento hetkien. Vasta kevät on, kun jo syksyn tuntee ihminen.
Ystävälle
- Ystävälle 1
122.
Kuin ehtymätön virran juoksu, kuin tuntematon tuulen tie, kuin kesäyössä kielon tuoksu, se tuokionsa tuo ja vie.
123.
Tuuli puhaltaa missä tahtoo; ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
124.
En rakasta ystävääni ois halunnut antaa vielä pois. Nää terveiseni sinun luo taivaan sinilintu tuo: Vielä tavataan!
125.
Taivaan katse pysyy meissä, hiljentää särkyneet äänet, miten syvältä tulevatkin, ja tyynnyttää levottomat unet, enkelien ikävän.
- Ystävälle 2
126.
Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä kadotamme osan itsestämme, usein juuri parhaan osan.
127.
Kiitos rakas ystävä yhteisistä vuosista, sinuun aina luottaa voin onnessa ja murheissa.
128.
Kiitos, vanha ystäväni leikeistämme lapsuuden iloista, suruista nuoruuden, tuesta, turvasta vanhuuden.
129.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin.
- Ystävälle 3
130.
Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
131.
Ei hyvästijättö ole tää, et pois ole mennyt, vaikka emme sua nää. Olet huolemme, onnemme jakanut ain´ siksi sanomme kuten ennenkin vain: ”Nähdään!”
132.
Hyvän, iloisen ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
